Varjopuolia

No niin, kyllästyin etsimään sitä oikeaa kattovalaisinta. Hankin siis Ikeasta suhteellisen halvan tavallisen lampunvarjostimen, joka saa luvan palvella kunnes tarpeeksi sykähdyttävä valaisin sattuu kohdalle. Varjostimissa on Ikeassa nykyään sellaiset jännät muljahtelevat metallikehikot, joten saman varjostimet voi asentaa jalka-, pöytä- tahi kattolamppuun.

Minä panin varjostimen roikkumaan katosta vähän niin kuin väärin päin. Näin sain valon suuntautumaan enimmäkseen ylöspäin, eikä lampunkaan pitäisi häikiä niin helposti.

Ihan siisti jos ei huomaa tuota tursottavaa johtoa.

Ikävä kyllä Ikeasta ei yleensä pääse pois ilman, että jotain vähän muutakin tarttuu mukaan. Tällä kertaa se muutakin oli pari palaa kangasta. Kukkakangasta esimerkiksi tyynynpäällisiin ja luonnonvalkoinen pellava pöytäliinaksi.
 


















Nyt kuitenkin valot pois ja viltin alle flunssaa parantelemaan. Ompeluprojekti saa odottaa (vaikka vähän tekisi kyllä mieli aloittaa).

Jouluvalot

Ilmat alkavat lopultakin kylmentyä, nettishoppailusormet saavat uutta vauhtia tonttujen kuiskailuista, chilikaakaota on juotu ja minä olen koristellut uuden kodin jouluvaloilla. Ihastuin tähän kynttelikköön jo muutama viikko sitten Prismassa. Ostos oli siis ilmiselvästi harkittu, ja sain vielä maagiset 15 % alennusta Sokoksen asiakasomistajapäivillä.

Panin kynttelikön keittokomeron ikkunalle. Oikeasta kulmasta katsottuna kynttelikön pienet valot sekoittuvat kaupungin valoihin.

Toiset jouluvalot ovat luomuja. Valitsin vanhoista Kivi-tuikuista mielestäni jouluun sopivat värit ja sommittelin ne ikkunalaudalle. Tämä on ainoa siisti kohta koko asunnossa, joten katse siihen vaan ja mielenrauha senkun lisii.

Mensa

Sain vihdoinkin hankittua ruokapöydän. Löysin etsimäni Salsa-kirppikseltä Nekalasta. Kriteereiksi muodostuivat lopulta pyöreä muoto, jatkettavuus ja sirot jalat.

Ja siinä hän on vanhojen tuolien parina. Pöytä oli myytävänä tuoleineen päivineen, mutta päätin jättää kauniit tuolit jonkun muun löydettäväksi, koska minusta ei olisi ollut niiden kunnostamiseen ja kotoa löytyi jo nuo pinnatuolit. Pöydän pinta on aika huonossa kunnossa ja ruma, mutta onneksi olen liinaihmisiä.

Kyllä minä silitin.

Ja pling, pinta on piilossa. Onneksi ainakin tämä vanha liina näytti sopivan pöydälle ihan hyvin. Edellinen ruokapöytä oli pieni pirtinpöytä, joten osa liinoista joutuu varmasti eläkkeelle. Olen nimittäin hamstrannut Marimekon hukkapalalaareista aika pieniä kangaspaloja pöytäliinoiksi.

Olin odottanut ruokapöytää malttamattomana siitäkin syystä, että saisin vihdoinkin paikan, jossa selata lehtiä ja ommella. En siis mitään upeita luomuksia, vaan ihan vain eteisen verhojen käänteet.

Alice.

Hyvistä käyttöohjeista huolimatta taistelin koneen käytön kanssa aika pitkään, mutta sain lopulta ylälangan aiheuttamat sykkeröt taltutettua ja sursittua kasaan harmaat samettiverhot ulko-oven eteen ääniä vaimentamaan. Kuinka ruotsalaista, vaikka tämäkään projekti ei menny ihan niinku Strömsössä, sillä ostin pikkasen liian vähän kangasta ja jouduin ompelemaan verhojen helmaan pienet, söpöt jatkokaistaleet...

Som i Sverige!

Operaatio Pyökki pois

Keittokomerossa on vanhat mutta hyväkuntoiset kaapit kenties yhdeksänkymmentäluvulta. Unelmiensa keittiöön tai keittokomeroon (kuka unelmoi keittokomerosta?) saisi varmasti upotettua rahaa vaikka millä mitalla, mutta minä ajattelin toteuttaa keittiön uudistuksen pikkurahalla.

Tämä oli alkuasetelma. Halusin eroon pyökinvärisestä puusta ja puunkaltaisista materiaaleista.

 













Maalasin siis pyökinväriset osat ensin pohjamaalilla ja sitten mustalla, kiiltävällä kalustemaalilla.

Onneksi oli apureita.

Siitähän tuli hyvä! Maalipinnasta tuli kauniin kiiltävä, ja jos ei katso liian tarkkaan, ei näe pieniä valumia ja maalarinteippien fuskauksen jälkiä.

Vielä näkyy harmillista pyökkiä vetimissä. Operaation seuraava vaihe oli siis etsiä ihanat vetimet. Halusin vanhanaikaiset metallivetimet, joihin on upotettu valkoista posliinia. Väitän saaneeni inspiraation Hercule Poirot -sarjasta. En kuitenkaan löytänyt Suomesta haikailemiani vetimiä koossa 96 mm, mutta onneksi on tuo intternetti ja Ebay.

Saksa on hyvä maa.

Halleluja!

Vedinten vaihto sujui melko helposti. Joissakin ovissa olemassa olevat reiät olivat kuitenkin vähän niin ja näin ja jouduin survomaan vetimet kiinni väkivalloin.

I <3 ruuvinväännin

Fertig! (Paitsi että lattia on edelleen samassa vanhassa kuosissa ja odottaa viisaampien katselmusta.)

Honey, I'm home!

The curtain rises

Verhotangot ovat saapuneet Ellokselta. Ne eivät ole vielä seinässä, mutta olen jo miettinyt verhokankaita. Ajattelin itse ommella verhoni, koska olen uuden (käytetyn) ompelukoneen ylpeä omistaja.

Vanhassa asunnossani minulla oli verhona ylipitkä, viininpunainen raakasilkkiverho, joka kasaantui helmastaan lattialle. Se oli silloin. Silkki on kuitenkin kaunis ja saa jäädä odottamaan comebackia  (tai joulua). Alun perin päätin vakaasti, että uuden kotini verhot tulevat olemaan valkoista samettia. Keittiöön on tulossa yksi kappale verhoja valkoista, läpikuultavaa kangasta. Verhotangot tilasin näitä mielessä pitäen.

Nyt kuitenkin, vähän Marimekon sivuja selattuani, alkoi tuntua siltä, että jokin kaunis kuviollinen kangas voisi olla upea verhona. Silmäni osuivat taas jo suihkuverhona hurmanneeseen Iso satakieli -kankaaseen.

Ja toiseen Marimekon kankaaseen aivan eri maailmasta: Kuiskaus.

Molemmat ihania, mutta se yksivärinen valkoinen olisi turvallinen valinta, oli materiaali sitten raskasta samettia tai hohtavaa silkkiä. Varsinkin kun asunnossa on jo valmiiksi kirjava matto. Voihan graafisenkin kankaan toisaalta yhdistää vanhaan tyyliin, voihan?

Samettiverhoja googlaillessa törmäsin tällaiseen kuvaan. Tämän sametin väri on rich, sanan kaikissa merkityksissä. Huh, en saa panna päähäni tällaisia ajatuksia.

Ooh, mikä ruosteenoranssi! Suits me, sir!

Pitää nyt katsoa minkälainen tyylien sekamelska tähän asuntoon kehkeytyy, ja tarvitseeko yleisilmettä rauhoittaa verhoilla vai ei. Jos ei, niin taidan suunnata Marimekkoon. Tai oranssien samettien metsästysreissulle.


Kuvat: ellos.fi, finnishdesignshop.fi, comfortworks.com.au

Päin seiniä

Valitsin loppujen lopuksi hallitsevaksi seinien väriksi vaalean mintunvihreän, joka on melkein valkoinen. Päätöksen tein kiireessä ja kuumissani lähirautakaupassa. Mutta en ole alkuepäilyjen jälkeen katunut! Jännityksellä tosin odotan, miten harmaanbeige unelmieni sohva istuu tänne. Esittelen päähuoneen seinien värin epätarkkojen, salamattomien kuvien kavalkadissa, vassoguud.

Seinän värin huomaa parhaiten seinän ja katon rajassa.

Jossakin valossa seinä näyttää epäilyttävästi vaaleansiniseltä, mutta muistutan silloin aina itseäni, että se on mintunvihreä.

Tässä vielä lähikuvassa alkovin seinää ja sen industrial-fiilistä. Taustalla siintää väliaikainen  sotku.

Lamppuasia on vieläkin ratkaisematta. Ehkä kiinnyn kohta tähän virityksen enkä huoli varjostinta ensinkään.

Postia uuteen kotiin

Postinkantaja toi tänään pienen paketin Asoksesta. En missään tapauksessa olisi saanut tilata mitään. Tähän asuntoon ei mahdu yhtään ainutta tavaraa. Mutta pitäähän minun tietää paljonko kello on, vai mitä?

Samaan pakettiin oli joku Asoksella pannut myös oranssit tupsukorvikset.

Ja omituisen ear cuffin.

Samalla kun mallailin uutta kelloani, sain tekstiviestin, joka ilmoitti, että Elloksen paketti on saapunut Siwaan. Siellä pitäisi olla verhotankoja!

Posti on tuonut minulle myös pahvin, josta voi leikata Keskon kauppojen etukuponkeja muuttajille. Olen siis ilmeisesti saanut nuo kupongit osoitteenmuutoksen takia. Pahvin otsikko on "Tervetuloa uuteen kotiin!". Kaikkea ne keksii. Kupongit ovat ihan hyviä, harmi vain, että olen jo kerinnyt kantaa uuteen asuntoon omaisuuden verran muuttoon liittyvää tavaraa läheisestä Anttilasta.