Mensa

Sain vihdoinkin hankittua ruokapöydän. Löysin etsimäni Salsa-kirppikseltä Nekalasta. Kriteereiksi muodostuivat lopulta pyöreä muoto, jatkettavuus ja sirot jalat.

Ja siinä hän on vanhojen tuolien parina. Pöytä oli myytävänä tuoleineen päivineen, mutta päätin jättää kauniit tuolit jonkun muun löydettäväksi, koska minusta ei olisi ollut niiden kunnostamiseen ja kotoa löytyi jo nuo pinnatuolit. Pöydän pinta on aika huonossa kunnossa ja ruma, mutta onneksi olen liinaihmisiä.

Kyllä minä silitin.

Ja pling, pinta on piilossa. Onneksi ainakin tämä vanha liina näytti sopivan pöydälle ihan hyvin. Edellinen ruokapöytä oli pieni pirtinpöytä, joten osa liinoista joutuu varmasti eläkkeelle. Olen nimittäin hamstrannut Marimekon hukkapalalaareista aika pieniä kangaspaloja pöytäliinoiksi.

Olin odottanut ruokapöytää malttamattomana siitäkin syystä, että saisin vihdoinkin paikan, jossa selata lehtiä ja ommella. En siis mitään upeita luomuksia, vaan ihan vain eteisen verhojen käänteet.

Alice.

Hyvistä käyttöohjeista huolimatta taistelin koneen käytön kanssa aika pitkään, mutta sain lopulta ylälangan aiheuttamat sykkeröt taltutettua ja sursittua kasaan harmaat samettiverhot ulko-oven eteen ääniä vaimentamaan. Kuinka ruotsalaista, vaikka tämäkään projekti ei menny ihan niinku Strömsössä, sillä ostin pikkasen liian vähän kangasta ja jouduin ompelemaan verhojen helmaan pienet, söpöt jatkokaistaleet...

Som i Sverige!