22. joulukuuta 2012

Salajoulu, omajoulu

Hups, viimeisin  juttu on näköjään syyskuulta. Mihin on syksy mennyt? No, nyt on kuitenkin joulu, joka kuin ihmeen kaupalla tulee aina yllättäen, odottamisesta huolimatta.

Yksi tapa selvitä kaamoksesta on kuulemma ryhtyä jouluihmiseksi. Minä en pahemmin talvea märehdi: hämärässä on tunnelmaa ja pakkasestakin yleensä selviää talvivaatteilla (kysykää uudestaan tammikuussa). Vedinpä siis sellaisen johtopäätöksen, että taidan olla jouluihminen, salaa! Tänään antauduin uudelle identiteetilleni ja kuuntelin jouluradiota ja paketoin joululahjoja (mikä on muuten joulujuttujen top viitosessa).





Mukavaa joulunaikaa!

12. syyskuuta 2012

Paperista asiaa

Alehaukka on jälleen käynyt halpakaupoissa naatiskelemassa tarjonnasta. Tällä kertaa haaviin tarttui Lidlin mainioita kasvopapereita.



















Mitkä kuosit! En voinut vastustaa eläinkuosia paisleystä nyt puhumattakaan, joten oli ostettava kaksi pakettia kasvopaperia. Ja minähän säilytän kasvopaperia Ikean teräksisessä säilytysrasiassa. Jos sellaista ei kuitenkaan löydy, niin en voi kuin suositella Lidliä kasvopaperidiileriksi, koska kyllähän nämä nyt ne iänikuiset kukkaset ja metsämaisemat päihittävät.


















Balsamiakin on pantu! Syysflunssa tulkoon, olen valmis.



















Toinen uutuus jännittävällä paperirintamalla on Lambin wc-paperi, johon on painettu runoja. Idea vaikutti minusta naurettavalta ja vähän mauttomaltakin, mutta olihan nämä uutuudet kokeiltava. Tekstirullat näyttävät yllättäen ihan kivalta paperikorissani.

























Mutta on se kyllä.


9. syyskuuta 2012

Syyspaisley

Sama ihana teema saa jatkua pienen hiljaiselon jälkeen. Sain synttärilahjaksi Ikean version paisley-lakanoista. Tällä kertaa väritys on syksyisempi ja samalla jotenkin enemmän lyx.


























Värimaailma tuo mieleen elokuvien englantilaisen maaseudun, takkatulen, yläluokkaisen metsästysretken ja tietenkin niitä rikkaitten ihmisten vilttejä.
















Tunnelma vaatinee kupposen teetä.

3. elokuuta 2012

For the love of paisley

Rakastan paisley-kuosia. Varsinkin lakanoissa ja rikkaitten ihmisten vilteisssä. Vilttiä minulla ei (vielä) ole, mutta lakanoita olen onnistunut raijaamaan ulkomailta Zara Home -liikkeistä.



Lakanoita paisley-kuosilla saa myös Stockmannilta (ihanan kallista) ja Ikeasta (laatu epäilyttää), mutta Zara Homessa laadun ja hinnan tähdet ovat oikeassa asennossa. Olen hankkinut paisley-kuosisen aluslakanan ja pussilakanan Espanjasta, koska Suomesta ei Zaran kodintavaraosastoa löydy. Muutenkaan kuosillisia aluslakanoita ei tunnu löytyvän mistään. More is more  ei kai istu lakanoissakaan suomalaiseen tyyliin.


Arjen luksusta!

Pussilakana on toiselta puolelta vaaleampi ja toiselta sinisempi. Yleisvärimaailma on violetti, joten yhdistin lakanaan Nanson keijukaistyynyliinat. Zaran tyynyliinat ovat ikävä kyllä väärän kokoisia, muuten nukkuisin ehdottomasti yltä päältä paisley-kuvioon kääriytyneenä.


Kunpa Suomeenkin saataisiin vähän värikkäämpiä lakanoita, vaikka sitten Zara Homen valikoimista. (Ellos myy Zara Homea, mutta valikoima on rajallinen.)

1. elokuuta 2012

Metropoli mahtuu keittokomeroon

Ihastuin joku aika sitten Marimekon leikkuulautoihin. Olevinaan kesän kunniaksi annoin itselleni luvan ostaa mielestäni kalliin, mutta kovin kauniin, Metropoli-leikkuulaudan.

Leikkuulauta Marimekko, 27 e.
























Se sopii mustavalkoiseen keittiööni kuin nyrkki silmään. On se onneksi myös käytännöllinen, koska toinen leikkuulautani on puinen ja raskas, ja joskus laiskottaa liikutella sitä jokaisen pikkujutun takia.



















Ainoa harmistus on se, ettei lauta tunnu kestävän käyttöä. Se on nyt ollut käytössä vajaan pari kuukautta ja olen saanut sen naarmuille sahalaitaisella tomaattiveitsellä. Sileät veitset eivät tähän mennessä ole tehneet pintaan jälkeä.


















Harmittaa, koska vaikka tykkäänkin kauniista esineistä, en haluaisi keittiööni koristelautaa. Muutenkin minusta dissainin ajatus on tehdä käyttöesineistä kauniita, ei tehdä kauniita esineitä, joita voi myös käyttää. Aion siis edelleen sivallella tomaattia laudan päällä ja katsoa kuinka käy.

31. heinäkuuta 2012

Musta laatikko

Sain vihdoinkin kauan haikailemani yrttiruukun. Äiti oli nähnyt samanlaisen ruukun ystävällään ja vinkkasi minulle, että se voisi olla juuri mitä etsin. Niinhän se olikin ja äiti toi ruukun minulle nimpparilahjaksi.


Ruukku on kauniin yksinkertainen ja sopii keittiööni kuin nakutettu. Ruukku on neliskanttinen ja sen sivussa on ulkoneva tasku kastelua varten. Yksinkertaista ja kaunista.

 Ruukkuja voisi ostaa useamman ja panna ne vierekkäin niin, että ne näyttävät yhtenäiseltä. Olisikin ihanaa, jos keittiössä olisi vieri vieressä ihania yrttejä. Minulle tosin valitettavasti mahtuu ikkunalaudalle vain tuo yksi.

30. heinäkuuta 2012

Moroccan pouf revisited

Poltetun keltaista pehmeää nahkaa, itämaisia kuvioita, asunnossa leijuva kamelinnahan tuoksu. 






Kyllä, olen saanut käsiini marokkolaisen rahin! Se löytyi Espanjan-matkalta Malagasta. Ja vaikka todennäköisesti maksoin siitä ylihintaa marokkolaistyylisen tavaran kaupassa, sain sen silti nettikauppoja edullisemmin 45 euron hintaan.



Palleja oli tarjolla vaikka missä ihanissa jalokiviväreissä. Päädyin kauniiseen murrettuun keltaiseen koska muistelin matosta ja koristetyynyistä löytyvän samaa sävyä. Itse maalaamani hopeinen versio kalpenee tämän yksilön rinnalla, mutta ehkä seuraavalla kerralla kun jos matkalaukkuun mahtuu enemmän tavaraa, saan raahattua kotiin kaverin the real McCoylle.



Palli matkusti kotiin tyhjänä liitoksistaan repeilevään matkalaukkuun sullottuna. Myyjä suositteli täyttöä kuplamuovilla, mutta jotenkin epäilen, että kuplamuovilla täytetyllä pallilla ei voisi istua. Googlailin siis vähän neuvoja, ja kävi ilmi, että palleja voi täyttää ihan millä tahansa ylimääräisellä kankaalla. Niinpä pallini sisältää tällä hetkellä mm. kaksi pientä mattoa, helmalakanan, kaksi pientä tyynyä, kaksi isoa tyynyä ja sekalaisen möykyn vanhoja vaatteita. Ja lisää mahtuisi.



Tuon kangaspaljouden takia palli on aika painavaa, mutta jämäkkä. Aloitin täytön tyynyillä, joten palli on pinnalta mukavan pehmeä ja alhaalta tukevampi. Kyllä silmä nyt lepää. Ja jalka. (Bonuksena sain kaappiin vähän lisätilaa.)

13. kesäkuuta 2012

Crazy Sunday



















Viikonloppuna minua puraisi pahemmanlaatuinen DIY-kärpänen. Vaalensin, leikkelin ja ompelin kangasta ja nahkaa kuin vimmattu, ja asunto näyttääkin tällä hetkellä taistelutantereelta. Minun tapauksessani ompelusten lopputulos ei koskaan kestä lähempää tarkastelua, mutta jotkut tuotokset saattavat kuitenkin nähdä päivänvalon. Ja harrastuksenhan pitäisi olla kiva. Ja jokainen ihminen on laulun arvoinen. Ja antaa kaikkien kukkien kukkia.

Mikä tämä on?
























Kuvassa pitäisi olla tällainen muovipussista muotonsa saanut kassi. Löysin yksityiskohtaisemmankin ohjeen, mutta se on sittemmin poistettu bittiavaruudesta. Minulla ei ollut mustaa nahkaa, vaan muutama pieni vuota erivärisiä ruskeita nahkoja. Niinpä vähän improvisoin, ja vaikka ajatus olikin hyvä, lopputulos ei ole ihan napakymppi.

























Malli on muuten kaunis, mutta vaikka pidensin kassin kahvoja, kassia ei saa olalle. Tämän voisi kuitenkin ottaa mukaan vaikka biitsille tai lähikauppaan, jos ilkeää.

Toinen jo kauemman aikaa hautunut projekti oli farkkusortsien vaalentaminen, a.k.a. lähenevä kolmenkympin kriisi:

























Nämä näyttävät juuri siltä kuin toivoinkin. Lilluttelin lahkeita kloorivedessä aika kauan aikaa. Olin sekoittanut kloorin veteen, mutta sain lisäillä klooria muutaman kerran runsaasti, koska farkku ei ottanut vaalentuakseen. Vaalensin samalla pari t-paitaa, mutta toisesta tuli liiankin Hippityttö 93, joten leikkelin sen suikaleiksi, venyttelin suikaleita, letitin ne ja kappas, kaulakoru!






















Vimma ei näillä eväillä laantunut, joten lisää on tulossa. Internetin DIY-blogien määrä on loputon ja niiden selailuun voi jäädä koukkuun. Varoitettu on.


3. kesäkuuta 2012

Savolaesviltti

Sain kummitädiltäni lahjaksi uuteen kotiin kauniin, itsekudotun viltin. Taitava tätini on tehnyt sen kangaspuilla luonnonvalkoisesta villalangasta. Reunaa koristaa perinteinen lapinlahtelainen kuvio.






Kuvion väri näyttää sopivan ihan justiinsa sohvaani. Kuvio itse on myös kauniin graafinen, joten se sopii tyynyihin. En malta odottaa, että ilmat taas viilenevät ja saan käpertyä kauniiseen vilttiini!

2. kesäkuuta 2012

Earrings that I bought that I love, part two

Jo aikaisemmin aloittamani hopeakorujen metsästys on taas jatkunut uuden luvun verran ja olen kahlannut Etsyä ja sortunut ostoksille. Löysin etsimäni yksinkertaiset hopeiset palkkikorvakorut MartiniJewelsiltä, joka valmistaa koruja kierrätetystä hopeasta. Voin siis huijata itseäni sanomalla, että tämähän oli ekoteko.


Korut saapuivat kauniissa kääreessä Yhdysvalloista asti melko nopeasti. Siihen se ekoteko taisikin sittten kaatua, lentorahti a-go-go!


Korvikset olivat vähän odotettua pienemmät, mutta kuitenkin riittävän pitkät. Valokuvista ja mittojen perusteella on melko vaikea arvioida kokoa, mutta onneksi tähän mennessä ei ole mennyt pahasti pieleen. Nämäkin ovat edellisen ostoksen tapaan mainiot arkikorut.

6. toukokuuta 2012

Step by Step

Hitaasti kai hyvä tulee. Keittiön törkynurkka siistiytyi viime viikonloppuna, kun hankin vihdoinkin Ikeasta mustat keittiötikkaat, tai oikeastaan askelmallisen jakkaran. Olin katsellut jakkaraa jo aiemmin, mutta nyt sitä sai valmiiksi mustaksi petsattuna. Paperinkeräys muutti eteiseen lintukoukkujen alle.

























Kaveriksi tarttui mukaan kannellinen kiiltävä roskis, joka heijastaa kivasti lattian ruutuja.




















Muovi on muuten osoittautunut hyväksi lattiamateriaaliksi keittiöön, tahi keittokomeroon. Joskin valkoisiin ruutuihin jää jälkiä värjäävistä ruoka-aineista, kuten tomaatista, jos ei heti älyä putsata. Voisikohan tuota muovia jotenkin käsitellä?


Hukkapätkäkin yltää.

Puolikuuta peipposesta

Kevät lennätti Yhden ihmisen kotiin lintuja. Sain nimittäin vihdoinkin asennettua lahjaksi saamani suloiset lintukoukut eteisen seinään. Haperoseinän aiheuttaman päänvaivan takia päätin liimata koukut seinään sikaflexillä.



















Pimeässä eteisessä oli vaikea kuvata. Siellä ne linnut kuitenkin nököttävät oven vieressä oksillaan ja tällä hetkellä roikottavat kauppakassikassia.

Myös eteisessä on ns. industrial-seinät.























21. huhtikuuta 2012

Poks!

Hulluiltä päiviltä löytyi tällä kertaa luksusta elämään. Essence-lasistoni täydentyi glamörööseillä coupe-samppanjalaseilla. Okei, paketissa lukee "malja", mutta minulle ne saavat luvan olla samppanjalasit.















Tarjoushinta 18,90 läpäisi alehaukan seulan, koska normaalihinta näyttäisi olevan ainakin Iittalan verkkokaupassa 30 euroa.

























Lisätään vain samppanja* ja siemaistaan hieman Jackie O:n ja Marilynin eleganssia.

Kuva: deluxe




















Kuva: vintagephoebe























Kuva: kaufman-mercantile

























Cheers, darling!


*Tuosta uudesta kirjoitusasusta ei tule muuta mieleen kuin samppakalja.