Pieni Ego

Olen etsinyt tarpeeksi moderneja espressokuppeja virtaviivaisten espressolusikoitteni pariksi. Sain minimalistiset Alessin lusikat nimpparilahjaksi jo jonkin aikaa sitten, mutta kaapistani löytyvät espressokupit eivät sopineet niihin.

Modernit mutta kuitenkin minulle muodoiltaan tarpeeksi pehmeät Stefan Lindforsin Ego-kupit ovat juuri passeli pari hieman omaperäisille lusikoille. Sain kupit lahjaksi, mutta osasin toivoa niitä, koska näin erän Sokoksen hyllyssä ennen joulua. (Vaikuttaa siltä, että olen joko tosi kiltti tai sitten lähipiirini on kova lahjomaan.)

Ego-kupeista tulee muuten mieleen ensimmäinen näkemäni Brittein Big Brother, jota näytettiin Suomen telkkarissa. Oliko talossa astioina Ego-sarjaa? (Kyllä oli! Löysin todistusaineistoa juutuubista, kyseessä on vuoden 2002 BB.)

Kelim

Täällä blogissa olen näköjään vielä kiinni joulussa, vaikka kevät jo häikäisee silmiä. Sain kuitenkin joulupukilta lahjaksi kelim-tyynynpäälliset, joita olin jo jonkin aikaa katsellut sillä silmällä. Ne sopivat nätisti yhteen poufin, sohvan ja maton kanssa.

Paluumatka aarresaarelta

Rörstrand, tuo Ruotsin Arabia, on valmistanut jo jonkin aikaa Filippa K:n suunnittelemia astioita. Vuoden 2012 kuvio on nimeltään Burkina perinteisten burkinafasolaisten kuvioiden mukaan. Näitä kauniita astioita löytyi mistäpä muualtakaan kuin Halpa-Hallista. Iisalamen Halpa-Hallista joulun välipäivinä. (Eikä hinta todellakaan ollut 17 euroa kappale.)

 

Kuvio toi heti mieleen Maija Louekarin marimekolle vuonna 2007 suunnittelemat Aarre-lautaset. Minulla on niitä kaksi kappaletta ja ne ovat tosiaan nimensä mukaisia, koska niitä ei tunnu löytyvän lisää mistään.

Filippa K:n aarrepolku on hieman krouvimpi, mutta silti ihanan huoleton. Joku englanninkielinen voisi jopa sanoa whimsical. Raikkaat mustavalkoiset lautaset käyvät yksiin niin valkoisten kuin värikkäidenkin astioiden kanssa. Mitä enempi värejä, sitä enempi whimsyä.

Sarjaan kuului vielä kulhoja ja mukejakin, mutta junamatka kokonaista astiastoa raahaten ei tullut kysymykseenkään joulun jälkeisessä kinkkuähkyssä.


PS. Tiedän, että minut on haastettu! En ole ehtinyt uppoutua kuvakansioihin, kuten julkaisutahdista huomaa.

Salajoulu, omajoulu

Hups, viimeisin  juttu on näköjään syyskuulta. Mihin on syksy mennyt? No, nyt on kuitenkin joulu, joka kuin ihmeen kaupalla tulee aina yllättäen, odottamisesta huolimatta.

Yksi tapa selvitä kaamoksesta on kuulemma ryhtyä jouluihmiseksi. Minä en pahemmin talvea märehdi: hämärässä on tunnelmaa ja pakkasestakin yleensä selviää talvivaatteilla (kysykää uudestaan tammikuussa). Vedinpä siis sellaisen johtopäätöksen, että taidan olla jouluihminen, salaa! Tänään antauduin uudelle identiteetilleni ja kuuntelin jouluradiota ja paketoin joululahjoja (mikä on muuten joulujuttujen top viitosessa).

 

Mukavaa joulunaikaa!

Paperista asiaa

Alehaukka on jälleen käynyt halpakaupoissa naatiskelemassa tarjonnasta. Tällä kertaa haaviin tarttui Lidlin mainioita kasvopapereita.

Mitkä kuosit! En voinut vastustaa eläinkuosia paisleystä nyt puhumattakaan, joten oli ostettava kaksi pakettia kasvopaperia. Ja minähän säilytän kasvopaperia Ikean teräksisessä säilytysrasiassa. Jos sellaista ei kuitenkaan löydy, niin en voi kuin suositella Lidliä kasvopaperidiileriksi, koska kyllähän nämä nyt ne iänikuiset kukkaset ja metsämaisemat päihittävät.

Balsamiakin on pantu! Syysflunssa tulkoon, olen valmis.

Toinen uutuus jännittävällä paperirintamalla on Lambin wc-paperi, johon on painettu runoja. Idea vaikutti minusta naurettavalta ja vähän mauttomaltakin, mutta olihan nämä uutuudet kokeiltava. Tekstirullat näyttävät yllättäen ihan kivalta paperikorissani.

Mutta on se kyllä.

Syyspaisley

Sama ihana teema saa jatkua pienen hiljaiselon jälkeen. Sain synttärilahjaksi Ikean version paisley-lakanoista. Tällä kertaa väritys on syksyisempi ja samalla jotenkin enemmän lyx.

Värimaailma tuo mieleen elokuvien englantilaisen maaseudun, takkatulen, yläluokkaisen metsästysretken ja tietenkin niitä rikkaitten ihmisten vilttejä.

Tunnelma vaatinee kupposen teetä.

For the love of paisley

Rakastan paisley-kuosia. Varsinkin lakanoissa ja rikkaitten ihmisten vilteisssä. Vilttiä minulla ei (vielä) ole, mutta lakanoita olen onnistunut raijaamaan ulkomailta Zara Home -liikkeistä.

Lakanoita paisley-kuosilla saa myös Stockmannilta (ihanan kallista) ja Ikeasta (laatu epäilyttää), mutta Zara Homessa laadun ja hinnan tähdet ovat oikeassa asennossa. Olen hankkinut paisley-kuosisen aluslakanan ja pussilakanan Espanjasta, koska Suomesta ei Zaran kodintavaraosastoa löydy. Muutenkaan kuosillisia aluslakanoita ei tunnu löytyvän mistään. More is more  ei kai istu lakanoissakaan suomalaiseen tyyliin.

Arjen luksusta!

Pussilakana on toiselta puolelta vaaleampi ja toiselta sinisempi. Yleisvärimaailma on violetti, joten yhdistin lakanaan Nanson keijukaistyynyliinat. Zaran tyynyliinat ovat ikävä kyllä väärän kokoisia, muuten nukkuisin ehdottomasti yltä päältä paisley-kuvioon kääriytyneenä.

Kunpa Suomeenkin saataisiin vähän värikkäämpiä lakanoita, vaikka sitten Zara Homen valikoimista. (Ellos myy Zara Homea, mutta valikoima on rajallinen.)