Helppoo kuin saippua

Meillä oli jouluaskarteluilta minun uudessa kodissani. Tarjolla oli glögiä ja hirmuinen määrä herkkuja ja suklaata, mikä luonnollisesti on jouluaskarteluillan perimmäinen tarkoitus. Vai eikö? Kuitenkin, jotkut neuloivat, jotkut tekivät joulukortteja ja jotkut askartelivat himmelin. Minä se tein saippuaa. (En tehnyt saippuamassaa itse vaan käytin valmista Sinooperista ostettua massaa.)

Askartelukaupan tädin ohjeita noudattaen saippuamassaa pilkottiin pieniksi paloiksi muovipussiin ja pussia lilluteltiin kiehuvassa vedessä, kunnes saippua muuttui nestemäiseksi. Nestemäiseen saippuaan lisättiin tuoksua. Minulla oli käytettävinä niin ikään Sinooperista ostettua kanelin ja appelsiinin tuoksua. Lisäksi kokeilin muihin tarkoituksiin ostettua laventeliöljyä, siitäkin tuli ihana tuoksu!

Seuraavaksi tuoksutettu, nestemäinen saippuamassa kaadettiin muotteihin. Päätin kokeilla vielä inkiväärin lisäämistä itse saippuapalaan, mutta lopputulos ei ole kauhean kaunis. (Tämän saippuan pidin itse.)

Taustalla näkyy muuten massamöhkäle, josta tulee tosi monta pikkusaippuaa, koska massan tilavuus pysyy samana.

Tein pikkusaippuoita myös muffinssivuokiin ja lopuksi yritin paketoida tuotokset mahdollisimman söpösti ja jouluisesti.

Jotkut pahaa-aavistamattomat ystävät saavat tänä jouluna kaneli-appelsiinintuoksuisia minisaippuoita! Ja ehkä myös ensi jouluna, koska saippuan teko oli kivaa ja helppoa ja haluan ehdottomasti kokeilla vielä erilaisia tuoksu- ja väriyhdistelmiä!

Iloista joulua kaikille!

The doors of magnetism

Lisäsin valkoisuuttaan hohtaviin kylmäkalusteisiini magneetit. Karsin osan entisen jääkaappipakastimen magneeteista pois, koska tilaa on nyt vähemmän. Tyylihän tässä kärsii, mutta ei auta kun on magneetti-ihminen.

Alkuasetelmana tyhjä taulu ja magneetit muuton jäljiltä pahvilaatikkoon sullottuna.

Ensimmäisenä oveen pääsivät matkustusaiheiset magneetit. Jokaisesta matkakohteestahan pitää ostaa turistimagneetti (tai kaksi).

Sitten vuorossa olivat muut, eli huumoripläjäykset. Uusimpia hankintoja ovat Tampereen taidemuseosta ostetut tekstimagneetit, joissa on lausahduksia, joita ihmiset ovat sanoneet taidenäyttelyissä. Samaistuin tekstiin "Let's go to the giftshop first" siinä määrin, että magneetit oli hankittava.

Oleellisena osana meidän magneetti-ihmisten jääkaapeissa on hauskoja lehtileikkeitä ja muuta ajan mittaan kertynyttä  sälää. Kotiseuturakkautta unohtamatta.

Vielä on jääkaapin ovessa tilaa! Mutta hyvä niin, koska uusia magneetteja pitää ja saa tulla.

Joulukranssi

Ekasta omasta kodista innostuneena päätin hankkia tänä jouluna oveeni joulukranssin.

Kranssi on Joensuusta sisustuskauppa H&B Homesta. Se on muovia ja siinä on pieniä vaaleita kimmeltäviä hippuja lunta markeeraamassa. Halusin siron kranssin ja monet aidot ovat aika massiivisia. Pöllön olen napsauttanut kranssiin itse. Se on hankittu viime vuonna Stockkalta ja siinä oli jo valmiiksi klipsi pohjassa.

Hyvää joulua!

Ajattelin että tämän kestrokranssin ilmettä ja värimaailmaa voi vaihdella joka vuosi kiinnittämällä siihen erilaisia koristeita. Näkisin esimerkiksi ulkomailta rantautuneen joulun peuran kirmaavan siinä, vaikkapa sinisenä tai hopeanvärisenä. Siitä saa myös perinteisen kieputtelemalla kranssin ympärille joulunpunaista nauhaa. Tänä jouluna ovea vartioi kuitenkin valkoinen pöllö.

Terveisiä lattianraosta

Tunnelma: Jee!

Syy: Keittiön lattia on vihdoinkin valmis. 

Lattiani historia on sellainen, että ensin siinä oli tuollainen seuraavassa kuvassa näkyvä ruskeahko muovimatto, vaikka muussa asunnossa on parketti. Halusin keittiöön alun perin maailman kauneinta laattaa, mutta ikävä kyllä what I call  budjetti alkoi what I call  paukkua kun kyselin tarjousta pikkuruisen keittokomeroni laatoituksesta.

Niinpä sitten kaikenlaisia vaihtoehtoja puntaroituani päädyin shakkiruutuiseen muovimattoon, koska sen asennus on helppoa, se on halpaa ja, mikä tärkeintä, sillä sain toteutettua visioni mustavalkoisesta lattiasta.

Homma alkoi siis niin, että isi tuli auttamaan minua maton asennuksessa. Revimme vanhan maton irti (se ei onneksi ollut liimattu) ja asettelimme sen uuden maton päälle oikeaan kohtaan.

Sitten jäljensimme vanhan maton uuden päälle ja leikkasimme maton muotoonsa mattoveitsellä.

Seuraavaksi uusi matto tyrkittiin keittiöön niin, että ruudut ovat edes jostakin kohtaa kohtisuorassa. Seinät taitavat olla ihan vinkurat kun matto näyttää paikoitellen vinolta. Mutta se on sitä vanhan talon karaktääriä.

Lopuksi listat nakuteltiin takaisin paikoilleen. Ja siinä se oli, valmis lattia!

Isille kiitos!

Homma sujui yllättävän vaivattomasti tällaisilta vähän remonttirajoittuneiltakin henkilöiltä. Tulee hyvä mieli joka kerta kun vilkaisen keittokomeroon päin. Onsekyllähyvä!

Anki, I am your poster

Posti toi äsken Etsystä tilaamani Star Wars -aiheisen julisteen. Ostin sille heti uudet kehykset ja kiinnitin koko komeuden eteisen seinään, sille paikalle johon sen olin kaavaillutkin. Ajattelin, että koristeelliset kehykset olisivat hyvä kontrasti graafiselle tekstijulisteelle.

Lisäksi maistelin uutta "Suomen Blossaa", eli kauniiseen pulloon pakattua Taika-glögia. Se oli hyvää, mutta tujua! Ehkä tästäkin pullosta voisi tehdä jouluisen kynttilänjalan? Ainakin Pentikistä saa niitä sellaisia pulloon pantavia kynttilänpidikkeitä.

Varjopuolia

No niin, kyllästyin etsimään sitä oikeaa kattovalaisinta. Hankin siis Ikeasta suhteellisen halvan tavallisen lampunvarjostimen, joka saa luvan palvella kunnes tarpeeksi sykähdyttävä valaisin sattuu kohdalle. Varjostimissa on Ikeassa nykyään sellaiset jännät muljahtelevat metallikehikot, joten saman varjostimet voi asentaa jalka-, pöytä- tahi kattolamppuun.

Minä panin varjostimen roikkumaan katosta vähän niin kuin väärin päin. Näin sain valon suuntautumaan enimmäkseen ylöspäin, eikä lampunkaan pitäisi häikiä niin helposti.

Ihan siisti jos ei huomaa tuota tursottavaa johtoa.

Ikävä kyllä Ikeasta ei yleensä pääse pois ilman, että jotain vähän muutakin tarttuu mukaan. Tällä kertaa se muutakin oli pari palaa kangasta. Kukkakangasta esimerkiksi tyynynpäällisiin ja luonnonvalkoinen pellava pöytäliinaksi.
 


















Nyt kuitenkin valot pois ja viltin alle flunssaa parantelemaan. Ompeluprojekti saa odottaa (vaikka vähän tekisi kyllä mieli aloittaa).

Jouluvalot

Ilmat alkavat lopultakin kylmentyä, nettishoppailusormet saavat uutta vauhtia tonttujen kuiskailuista, chilikaakaota on juotu ja minä olen koristellut uuden kodin jouluvaloilla. Ihastuin tähän kynttelikköön jo muutama viikko sitten Prismassa. Ostos oli siis ilmiselvästi harkittu, ja sain vielä maagiset 15 % alennusta Sokoksen asiakasomistajapäivillä.

Panin kynttelikön keittokomeron ikkunalle. Oikeasta kulmasta katsottuna kynttelikön pienet valot sekoittuvat kaupungin valoihin.

Toiset jouluvalot ovat luomuja. Valitsin vanhoista Kivi-tuikuista mielestäni jouluun sopivat värit ja sommittelin ne ikkunalaudalle. Tämä on ainoa siisti kohta koko asunnossa, joten katse siihen vaan ja mielenrauha senkun lisii.

Mensa

Sain vihdoinkin hankittua ruokapöydän. Löysin etsimäni Salsa-kirppikseltä Nekalasta. Kriteereiksi muodostuivat lopulta pyöreä muoto, jatkettavuus ja sirot jalat.

Ja siinä hän on vanhojen tuolien parina. Pöytä oli myytävänä tuoleineen päivineen, mutta päätin jättää kauniit tuolit jonkun muun löydettäväksi, koska minusta ei olisi ollut niiden kunnostamiseen ja kotoa löytyi jo nuo pinnatuolit. Pöydän pinta on aika huonossa kunnossa ja ruma, mutta onneksi olen liinaihmisiä.

Kyllä minä silitin.

Ja pling, pinta on piilossa. Onneksi ainakin tämä vanha liina näytti sopivan pöydälle ihan hyvin. Edellinen ruokapöytä oli pieni pirtinpöytä, joten osa liinoista joutuu varmasti eläkkeelle. Olen nimittäin hamstrannut Marimekon hukkapalalaareista aika pieniä kangaspaloja pöytäliinoiksi.

Olin odottanut ruokapöytää malttamattomana siitäkin syystä, että saisin vihdoinkin paikan, jossa selata lehtiä ja ommella. En siis mitään upeita luomuksia, vaan ihan vain eteisen verhojen käänteet.

Alice.

Hyvistä käyttöohjeista huolimatta taistelin koneen käytön kanssa aika pitkään, mutta sain lopulta ylälangan aiheuttamat sykkeröt taltutettua ja sursittua kasaan harmaat samettiverhot ulko-oven eteen ääniä vaimentamaan. Kuinka ruotsalaista, vaikka tämäkään projekti ei menny ihan niinku Strömsössä, sillä ostin pikkasen liian vähän kangasta ja jouduin ompelemaan verhojen helmaan pienet, söpöt jatkokaistaleet...

Som i Sverige!

Operaatio Pyökki pois

Keittokomerossa on vanhat mutta hyväkuntoiset kaapit kenties yhdeksänkymmentäluvulta. Unelmiensa keittiöön tai keittokomeroon (kuka unelmoi keittokomerosta?) saisi varmasti upotettua rahaa vaikka millä mitalla, mutta minä ajattelin toteuttaa keittiön uudistuksen pikkurahalla.

Tämä oli alkuasetelma. Halusin eroon pyökinvärisestä puusta ja puunkaltaisista materiaaleista.

 













Maalasin siis pyökinväriset osat ensin pohjamaalilla ja sitten mustalla, kiiltävällä kalustemaalilla.

Onneksi oli apureita.

Siitähän tuli hyvä! Maalipinnasta tuli kauniin kiiltävä, ja jos ei katso liian tarkkaan, ei näe pieniä valumia ja maalarinteippien fuskauksen jälkiä.

Vielä näkyy harmillista pyökkiä vetimissä. Operaation seuraava vaihe oli siis etsiä ihanat vetimet. Halusin vanhanaikaiset metallivetimet, joihin on upotettu valkoista posliinia. Väitän saaneeni inspiraation Hercule Poirot -sarjasta. En kuitenkaan löytänyt Suomesta haikailemiani vetimiä koossa 96 mm, mutta onneksi on tuo intternetti ja Ebay.

Saksa on hyvä maa.

Halleluja!

Vedinten vaihto sujui melko helposti. Joissakin ovissa olemassa olevat reiät olivat kuitenkin vähän niin ja näin ja jouduin survomaan vetimet kiinni väkivalloin.

I <3 ruuvinväännin

Fertig! (Paitsi että lattia on edelleen samassa vanhassa kuosissa ja odottaa viisaampien katselmusta.)

Honey, I'm home!