Taikapeili

Tadaa, olen vihdoinkin saanut uuden peilin eteisen seinään. Etsiskelin kauan tarpeeksi suurta, tarpeeksi kaunista ja tarpeeksi halpaa peiliä eteisen päätyseinälle. Jokin aika sitten se löytyi Jyskistä (who knew?) ja hintaa sillä oli vain 45 euroa. Vain siksi, että huomasin jopa käytettyjen peilien olevan yllättävän kalliita, ja Ikean peilistäkin olisi saanut pulittaa melkein 80 euroa.

Aikaisemmin katselin kuvajaistani vanhasta, kapeasta peilistä, mutta en edes kiinnittinyt sitä seinään, koska tiesin, että uusi peili on saatava. Vanhassa peilissä oli yksi merkittävä hyvä puoli: se kavensi julmetusti. Tämänkin uhalla hankin leveämmän peilin.

On hopeaa hopealla! On kokoa ja näköä!

Peili asennettiin (kröhöm, aikamoisten vaikeuksien saattelemana) jonkun verran lattiatasosta ylöspäin, jos siihen alle vaikka joskus löytyisi söpö matala taso. Kyllä se on totta, että peili suurentaa tilaa ja suurempi peili suurentaa tilaa vähän enemmän. Nyt täällä eteishallissa voivat vähän pitemmätkin ihmiset peilailla itseään.

Less is not more.

Elämän suola ja sokeri

Maistelin joku aika sitten Ingmanin Englantilainen toffee-suolapähkinä (sic) -jäätelöä. Se oli hyvää, mutta jäin kaipaamaan enemmän suolan potkua, niin kuin monessa muussakin suolajohdannaisessa makeassa herkussa, joita on putkahtanut markkinoille.

Luonnollisesti tämä johti kokeilukeittokomeroon. Herkku ei sovellu heikkohermoisille, mutta sydänkohtausten uhallakin, tässä tämä ohje tulee:

Otetaan juuri sopivasti sulanutta suklaarouhejäätelöä.

Kaadetaan päälle runsaasti suolapähkinöitä.

Ruilataan päälle kinuskikastiketta Nigellan mitalla.

Death by awesome.

Tarjoillaan television ääressä.

Earrings that I bought that I love

Kyllästyin siihen, että rihkamakorujen pinta kuluu käytössä pois ja niistä tulee rumia. Niinpä päätin satsata hopeisiin, klassisiin koruihin. Ensimmäisenä hankin tavallisen hopeisen sormuksen. Olen tykästynyt koruun ja pitänyt sitä melkein koko ajan. (Koska en voi sekoittaa metalleja keskenään, olen joskus punakullan värisen rihkamakorun kanssa jättänyt sormuksen pois. Niinpä.)

Sitten halusin jokapaikan ja jokapäivän korvakorut, jotka olisivat vähän tavallisia palleroita mielenkiintoisemmat. Kahlasin Etsyä läpi etsien sitä oikeaa paria, ja lopulta tärppäsi! Esittelyssä Things I bought that I love -henkeen:

 

Irlantilaisen 9designin valmistamat epätäydellisen ympyrän muotoiset nappikorut ovat juuri sellaiset, mitä etsin. Robustit, yksinkertaiset, modernit ja hopeiset. Ja toivottavasti ne käyvät mahdollisimman moneen asuun.

Olisihan siellä muutakin. Pahuksen Etsyä taitaa olla mahdotonta selata innostumatta vähän lisää.

Keltainen helmikuu

Oon turhaan odottanut kukkaa valkeaa... Sillä ruukkuruusuni puhkesi vihdoin kukkaan ja nupusta aukesi keltainen ruusu.

Puutarhablogi kuittaa ja siirtyy odottelemaan muiden nuppujen aukeamista.

Patsas!

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tyylikkäissä kodeissa on aina patsas. Ei mikään puutarhatonttu tai jättikokoinen posliinipantteri, vaan hillitty, vaalea rintakuva jostakin kohtalokkaasta naisesta. Tai muuten vain jokin kaunis, pienehkö patsas sommiteltuna muiden persoonallisten ja eittämättä kaukomailta haettujen esineiden joukkoon.

Tästä syystä olen siis alkanut haaveilla patsaasta. Etsiskelin sisustuslehdistä esimerkkiä juuri oikeanlaisesta patsaasta, ja seuraavassa kuvassa on kyllä sitä jotakin.

Eivät nämä muutkaan hassumpia ole.

Patsasta mä siis metsästän ja tahdon saada pienen.

To Sew a Mockingbird

Sain vihdoinkin ommeltua kaapin perällä kauan odottaneen kankaan tyynynpäällisiksi viikonloppuna. Olin iskenyt silmäni Marimekon Iso Satakieli -kuosiin jo aiemmin kun etsiskelin suihkuverhoa. Tämä kangas on kuitenkin erivärinen ja erikokoinen Satakieli-kuosi vähän paksumpana sisustuskankaana.

Alice workin' it.

Entiset tyynynpäälliset olin myös ommellut itse Marimekon kankaista ja ne olivatkin ehtineet palvella jo useita vuosia. Niiden kuosit olivat graafisia ja mustavalkoisia, ja nyt kaipasin jotakin hempeämpää ja värikkäämpää.

Dramaattisista ennen ja jälkeen -kuvista näkyy uusi, kevyempi fiilis. Kankaassa on kaunista graafisuutta ja ihana keltaisen sävy. Samaa keltaista taitaa löytyä myös matosta jos oikein tarkkaan syynää.

Pimp my Moccamaster

Kahvinkeittimeni sijaitsee pienessä keittokomerossani aika näkyvällä paikalla. Sen johto taas roikeltaa vielä näkyvämmin, koska pistorasia on ovenpielessä noin vyötärön korkeudella. Innostuin täällä näkemästäni sähköjohtojen tuunausideasta ja päätin kokeilla sitä kahvinkeittimen johtoon.

Tässä on alkuasetelma, eli tavallinen musta johto.

Varastosta löytyi valikoima erivärisiä tiivisteteippejä, joista valitsin valkoisen. Teippi on kivan joustavaa ja sitä on aika helppo kieputella.

Leikkasin teipin kahtia, koska se on aika paksua. Kieputtelin teippiä summanmutikassa johdon ympärille, ja jäljestä tulikin esikuvaansa vähemmän symmetristä. Mutta sehän on se vanha tuttu aidon käsityön leima.

Toimii!

Virhepeukalo

Niin kuin varmasti moni muukin, haluaisin onnistua pitämään viherkasveja hengissä. Olen kuitenkin onnistunut hukuttamaan kaktuksen ja melkein riistämään hengen sellaiselta vahalehtiseltä kasvilta, joiden pitäisi kestää mitä vain. Viherkasvit antaisivat kuitenkin asuntoon tunnelmaa ja happea. Niinpä ostin elämän ohuen langan varassa roikkuvan vahalehtiseni kaveriksi halpisruukkuruusun K-marketista.

Tämä on nyt ollut tämännäköinen jo toista viikko. Ostin tarkoituksella ruusun, jossa kukat olivat vasta nupulla, mutta en arvannut että niiden kukkimiseen menee näin kauan. Olenko kärsimätön vai vain onneton tunari?

Sesam, aukene!

En ole istuttanut ruusua uuteen ruukkuun vaan se on siinä kaupan muovipurkissa. Povaako se huonoa kukkaselleni? Ruusu sijaitsee asunnon valoisimmalla paikalla ja olen kastellut sitä ahkerasti, ja myönnettäköön, välillä hönkinyt lehtiin päin.

 

Kaunishan se ruusu on noinkin, ei siinä mitään. Haluaisin kuitenkin nähdä ruukkuruusuni puhkeavan kauniinvalkoiseen kukkaan. Johtuneeko keväästä.

Kitschy, kitschy, ya, ya

Löysin vanhasta tutusta lempikaupastani, Halpa-Hallista, jo jonkin aikaa sitten ihanan, kitschin peilikaappiasian. Se oli pakko hankkia, koska... No näette kohta!

Se kiinnitettiin tietokonetyöpöytänä toimivan Singer-pöydän yläpuolelle. Kaapin jujuna on liukuva etupaneeli, jonka taakse voi piilottaa jotakin jännää tai ihan vain koruja.

Hiipivä peili, piilotettu korvakoru.

Kaappi lienee tarkoitettu avainkaapiks tai vastaavaksi, mutta minusta sen koko komeus olisi mennyt hukkaan pienessä eteisessäni. Kaappi voisi olla upea myös kylpyhuoneessa jos materiaali vain kestäisi kosteutta.