Virhepeukalo

Niin kuin varmasti moni muukin, haluaisin onnistua pitämään viherkasveja hengissä. Olen kuitenkin onnistunut hukuttamaan kaktuksen ja melkein riistämään hengen sellaiselta vahalehtiseltä kasvilta, joiden pitäisi kestää mitä vain. Viherkasvit antaisivat kuitenkin asuntoon tunnelmaa ja happea. Niinpä ostin elämän ohuen langan varassa roikkuvan vahalehtiseni kaveriksi halpisruukkuruusun K-marketista.

Tämä on nyt ollut tämännäköinen jo toista viikko. Ostin tarkoituksella ruusun, jossa kukat olivat vasta nupulla, mutta en arvannut että niiden kukkimiseen menee näin kauan. Olenko kärsimätön vai vain onneton tunari?

Sesam, aukene!

En ole istuttanut ruusua uuteen ruukkuun vaan se on siinä kaupan muovipurkissa. Povaako se huonoa kukkaselleni? Ruusu sijaitsee asunnon valoisimmalla paikalla ja olen kastellut sitä ahkerasti, ja myönnettäköön, välillä hönkinyt lehtiin päin.

 

Kaunishan se ruusu on noinkin, ei siinä mitään. Haluaisin kuitenkin nähdä ruukkuruusuni puhkeavan kauniinvalkoiseen kukkaan. Johtuneeko keväästä.

Kitschy, kitschy, ya, ya

Löysin vanhasta tutusta lempikaupastani, Halpa-Hallista, jo jonkin aikaa sitten ihanan, kitschin peilikaappiasian. Se oli pakko hankkia, koska... No näette kohta!

Se kiinnitettiin tietokonetyöpöytänä toimivan Singer-pöydän yläpuolelle. Kaapin jujuna on liukuva etupaneeli, jonka taakse voi piilottaa jotakin jännää tai ihan vain koruja.

Hiipivä peili, piilotettu korvakoru.

Kaappi lienee tarkoitettu avainkaapiks tai vastaavaksi, mutta minusta sen koko komeus olisi mennyt hukkaan pienessä eteisessäni. Kaappi voisi olla upea myös kylpyhuoneessa jos materiaali vain kestäisi kosteutta.

Alehaukan budjetti-verhot

Halusin huoneeseen yksinkertaiset, valkoiset samettiverhot. Ikeassa ei ollut valkoista samettia ja kangaskaupan metrihinnat hipoivat pilviä, joten tilasin valmisverhot Jotexilta. Pituus natsasi onneksi justiinsa, eli ei tarvinnut vaivata Alicea.

Verhokangas on todella ohuttu luirua, mutta samettia se on kun kerta luvattiin. Huonolaatuisen kankaan takia verhojen silitys oli haastavaa, mutta onneksi kankaan luonne tulee kunnolla esiin vasta valon taittuessa.

Värisävy on hieman kermaisempi kuin olin etukäteen ajatellut, mutta kuitenkin selvästi valkoinen ja erottuu hiuksenhienosti mintunvihreästä seinästä.

Kyllä nämä budjetti-verhot välttää, vaikkeivat ne olekaan niin ylellisen paksut ja hohtavat kuin olin haaveillut. Saa nähdä josko kesän tullen alkaa kaipaamaan jotakin ilmavampaa.

All Day Brunch Served Here

Tarjoilin lauantaina kiitosbrunssia niille, jotka auttoivat asunnon remontissa ja muutossa. Emäntä oli tapansa mukaan myöhässä aikataulusta ja niin kiireinen keittiössä, ettei muistanut ollenkaan ottaa valokuvia. Ehkä se kertoo tunnelmasta enemmän kuin kuvat kertoisivat.

Tuore ananas on hyvää ja kaunista.

Ruokalistalla oli ananaksen lisäksi tuoremehua, kahvia, teetä, viinirypäleitä, jogurttia, munakasta, nakkeja, papuja, sämpylöitä ja croissantteja. Perinteinen kattaus siis.

Sain napattua kuvan jälkiruoasta, eli juustokakusta, jonka sovelsin Olivian ohjeesta. Se oli tosi hyvää, mutta en toisaalta ole koskaan saanut epäonnistunutta  juustokakkua. Myöskään sitruunamehulla maustettu marjasose ei kai voi mennä pieleen.

Aika kulki kuin siivillä hyvän ruoan ja hyvien ystävien seurassa. Joimme vuorotellen mimosoita ja kahvia, ja kun päivä vaihtui iltaan ja tuli uusi nälkä, oli santsauksen aika. Tällä kertaa käspotun  virkaa toimitti käsnakki.

Onneksi seuraavan brunssin ajankohta on jo sovittu! Silloin on kai luvassa thaimaalaisia herkkuja.

Nojailua

Esittelyssä seinässä jo pitemmän aikaa viihtynyt tauluhylly.

Ostin tauluhyllyn Indiskasta, koska Kodin ykkösestä bongaamani yksilö osoittautui lähemmässä tarkastelussa aika heppoiseksi. Indiskan hylly on mattapintaiseksi käsitelty ja tuntuu naarmuuntuvan aika helposti, mutta se oli silti parasta mitä oli saatavilla (koska valkoiset, pitkät tauluhyllyt ovat Ikeasta aina loppu).

Kehyksiin ovat pääseet siskolta lahjaksi saatu ihana, vanha Ballyn mainosjuliste ja Malagan Picasso-museosta ostettu tuliainen, joka istuu väreiltään hyvin sohvaan. Taulut ovat suuria ja painavia, mutta ainakin tähän asti hylly on kestänyt niiden painon.

Tästä kuvasta näkyy taulujen koko. Olin alun perin ajatellut asetella hyllylle vähän pienempiä tauluja, mutta halusin ehdottomasti nuo kuvat esille. Ja tauluhyllyn ihanuushan onkin se, että voin halutessa helposti vaihtaa tauluja rei'ittämättä seinää sen enempää.

Kuvassa näkyy muuten myös jalkalamppuni, jonka poistaisin vaikka heti jos löytäisin kohtuuhintaisen yksilön sen tilalle. Olen epätoivoisesti yrittänyt viedä huomion kiemuraisesta ysärijalasta liian pienellä Sedula-varjostimella. Ei oikein toimi, mutta lamppu sen sijaan porskuttaa eikä suostu eläköitymään.

Sohvassa on harvinaisen vähän tyynyjä - kokonaiset kaksi kappaletta! Ikat-henkinen tyyny on Ikeasta ja niittityyny muistaakseni Zara Homen. Niitit alkavat tosin harmikseni tipahdella kyydistä.

Liika hempeily pois minusta!

Lahjontajuttu

Onneksi alkuvuodestakin on vielä merkkipäiviä, niin saa ostaa lahjoja ja paketoida vaikka joulu on jo ollut ja mennyt.

Hyvää syntymäpäivää siskolle!

Nää saappaat on tehty kävelemään, ja just niin ne aikoo tehdä

Sain joululomalla kunnolliset kävelykengät, joilla on tarkoitus lompsia työpaikalle vaikka läpi harmaan kiven. Ja nyt yhden päivän käyttökokemuksen jälkeen totean saappaat toimiviksi.

Merkki on hollantilainen Via Vai, ja malli täyttää kaikki speksit, jotka olivat hakusessa: nahkaa sisältä ja ulkoa ja tarpeeksi paksut ja syväuraiset pohjat.

Ulkonäköä unohtamatta: Saappaat ovat tarpeeksi robustit, mutta ne ovat myös klassikot, prätkäsaappaat. Bikereista  poiketen varsi kuitenkin kurkottaa tarpeeksi ylös kohti polvia.

Niin ja tämä on tietenkin kävelyn taustamusiikkina niin kuin Ally McBealissa ikään: