The curtain rises

Verhotangot ovat saapuneet Ellokselta. Ne eivät ole vielä seinässä, mutta olen jo miettinyt verhokankaita. Ajattelin itse ommella verhoni, koska olen uuden (käytetyn) ompelukoneen ylpeä omistaja.

Vanhassa asunnossani minulla oli verhona ylipitkä, viininpunainen raakasilkkiverho, joka kasaantui helmastaan lattialle. Se oli silloin. Silkki on kuitenkin kaunis ja saa jäädä odottamaan comebackia  (tai joulua). Alun perin päätin vakaasti, että uuden kotini verhot tulevat olemaan valkoista samettia. Keittiöön on tulossa yksi kappale verhoja valkoista, läpikuultavaa kangasta. Verhotangot tilasin näitä mielessä pitäen.

Nyt kuitenkin, vähän Marimekon sivuja selattuani, alkoi tuntua siltä, että jokin kaunis kuviollinen kangas voisi olla upea verhona. Silmäni osuivat taas jo suihkuverhona hurmanneeseen Iso satakieli -kankaaseen.

Ja toiseen Marimekon kankaaseen aivan eri maailmasta: Kuiskaus.

Molemmat ihania, mutta se yksivärinen valkoinen olisi turvallinen valinta, oli materiaali sitten raskasta samettia tai hohtavaa silkkiä. Varsinkin kun asunnossa on jo valmiiksi kirjava matto. Voihan graafisenkin kankaan toisaalta yhdistää vanhaan tyyliin, voihan?

Samettiverhoja googlaillessa törmäsin tällaiseen kuvaan. Tämän sametin väri on rich, sanan kaikissa merkityksissä. Huh, en saa panna päähäni tällaisia ajatuksia.

Ooh, mikä ruosteenoranssi! Suits me, sir!

Pitää nyt katsoa minkälainen tyylien sekamelska tähän asuntoon kehkeytyy, ja tarvitseeko yleisilmettä rauhoittaa verhoilla vai ei. Jos ei, niin taidan suunnata Marimekkoon. Tai oranssien samettien metsästysreissulle.


Kuvat: ellos.fi, finnishdesignshop.fi, comfortworks.com.au