Unelmieni Howard

Kuva: furninova.se

Kuva: boknas.fi

Unelmieni sohva näyttää tältä. Siinä on pienet pyörät etujalkojen tilalla ja se on kauniin valkoinen, suuri ja upottava. Siinä on hyvä ihmisen makoilla television ääressä ja vieraiden istuskella kun ne tulee käymään. Malli on kai nimeltään howard  ja useiden kalustefirmojen tuotannossa, esim. Boknäs ja Kruunukaluste myyvät tällaista sohvaa.

Kuva: dongoffo.fi

Oikeasti unelmieni kaunotar taitaa olla liian suuri uuteen asuntooni. Ja liian kallis. Ja sitä paitsi, who am I kidding, en voi hankkia valkoista sohvaa, koska mussuttelen ruokaa television ääressä. Ja ne vieraatkin varmasti läikyttäisi siihen punaviiniä. Tai minä.

Pitäisi pitää mielessä itseään fiksumpien ohjeet: Matolla saa kulkea sata kamelia! Pöytään pitää voida iskeä puukko! Oliko näitä siskoni sisustusteesejä vielä muita, jotakin sohvaa koskevaa? Varmaankin ainakin se, että älä osta käytettyä kissankarvaista sohvaa.

Hopeinen pallero

Olen ihan ihastunut tällaiseen hopeanväriseen nahkapalleroon. Se on kuulemma marokkolainen pouf  ja siitä ovat innostuneet monet muutkin. Ainakin googlailukierroksella törmäilin blogeihin, joissa hehkutettiin poufeja! Ja miksei?

Kuva: momo-interiors.com

Kuva: tabletonic.blogspot.com

Ihana. Tämä voisi tyydyttää kummallisen metallisävyn nälän, joka on kalvanut minua jo jonkin aikaa. Ensin ajattelin, että maalaan uuteen kotiini jotakin, ihan mitä tahansa, mattahopealla maalilla. Eteisen seinät? Alkovin seinät? Pöydän? Oven? Liian rajua. Sitten ajattelin, että ompelen jotakin hopeanvärisestä kankaasta. Tyynyn? Verhon? Äh, tylsää. Eikä valo edes läpäise metallisävyisiä kankaita kauniisti. Enkö muka keksi muuta?

Kuva: desiretoinspire.com

 Onneksi on pouf.  Söpö kuin nappi.

Viikonloppuvisio

Vierailin viikonloppuna ystävieni uudessa ihanassa kodissa, vanhassa rintamamiestalossa, jonka pihassa on käppyräisiä omenapuita. Ystäväni oli pannut siellä tuulemaan, ja minäkin aloin uskoa, että voisin onnistua keittiöni pyökinväristen osien maalaamisessa. Niinpä keksin uuden ilmeen keittokomerolleni. "Ilmeen" siksi, että en oikein tykkää komeron nykyisestä ysäritunnelmasta, mutta minulla ei ole varaa tehdä suurempaa keittiöremonttia.

Muutokset ovat vasta ajatuksen tasolla.

Ja se mikä sitoisi kaiken kauniisti yhteen, niin kuin The Dude sanoisi, on ihana mustavalkoinen laattalattia, jollaista olen mielinyt jo kauan. Keittokomerossa on tällä hetkellä ruma muovimatto, jonka mieluusti korvaisin haaveideni lattialla. Tällaisella:

tilefloorheat.org

 

 Keittiössä, jossa on tällainen lattia,

keitetään vahvaa kahvia ja kasvatetaan yrttejä

Auringonvalo siivilöityy yrttien kirkkaanvihreiden lehtien lomasta

ja osuu kahvinkeittimestä nousevaan höyryyn.

inspiredremodeling.com

Nämä molemmat lattiat taitavat olla kylpyhuoneissa, mutta minusta malli sopii ihan yhtä hyvin keittiöönkin. Raikas, tyylikäs, mustavalkoinen keidas, here I come!

Mielikuvitusystäviä

Olen tainnut katsoa vähän liikaa Parks and Recreationia. Huomasin sen siitä, kun katseluun tuli pieni tauko ja tunsin ikävöiväni sarjan hahmoja. Kyseessä on siis amerikkalainen puolen tunnin sitcom (istu ja naura), jonka johtotähtenä häärii Amy Poehler, alias Leslie Knope.

Tyylilajina on mockumentary, eli hahmot puhuvat kameralle ja ikään kuin tirkistelemme heidän arkeensa. Vaikka asetelman voisi luulla olevan jo Officen ja kumppanien loppuunkaluama, Parks & Rec onnistuu olemaan hauska ja paranemaan vanhetessaan.

Hyviä uutisia Pawneessa.

Ron Swanson kävi pimeässä paikassa.

Olen alkanut pitää jopa Ron Swansonin hahmosta, jonka ensi alkuun tuomitsin liian kliseiseksi.

Joskus kliseet toimivat.

Voi, Ben.

Voin siis suositella, varsinkin jos on aikaa ja kärsivällisyyttä katsoa useampi jakso.

Apropoo, kävin tänään katsastamassa televisiotarjontaa elektroniikkakonsulttini kanssa. Näyttää pahasti siltä, että uuteen kotiin tulee jättimäinen, jättimäisen kallis idiot box. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Sukkahousut soppakulhossa

Vaikka minun ei missään nimessä pitäisi ostaa astioita juuri nyt, löysin jo kauan haikailemani Origo Mix -kulhot lauantaisella shoppailureissulla Kalevan markettikeskittymään. Ne on suunnitellut sama Alfredo Häberli, joka on kauniiden Essence-lasien takana. Ehkä katan nämä sille sunnuntaibrunssille?

Pitäisiköhän näitä hakea lisää?

Samaisesta paikasta löytyi myös ylivedot sukkahousupaketit. Häberli ei tietääkseni ole suunnitellut näitä, mutta joku nero sen on tehnyt.

Halpa-Halli on ihana paikka. Alehaukka on tyytyväinen.

Suihkuverho

Kyllä, suihkuverho. Asunnon kylpyhuone on ihan tavallinen kahdeksankymmentäluvulla kaakeloitu vaalea pieni kylppäri. Muutamissa kaakeleissa komeilee jonkinlainen kukkanen. Hyväksyn sen, ettei kylppärini ole eikä siitä tule mitään koti-spata. Voisi kuvitella, että paras ratkaisu on huomaamaton valkoinen suihkuverho. Ehkä valkoisia kuvioita valkoisella, jos oikein villiksi heittäydytään.

Vessa on kuitenkin erillään muusta asunnosta, katseilta piilossa, ja siellä käyttäisin mielelläni värejä. Nykyisessä asunnossa olen koristellut vessan seinät värikkäillä tauluilla ja saippuatelineenä on kitsch-mikkihiiri. Mikseivät villihevoset siis voisi laukata minun suihkuverhossani? No, ehkei. Mutta jotakin erikoisempaa tekisi mieli hankkia. Seepra?

Kuva: urbanoutfitters.co.uk

Kuva: www.izolashower.com

Kuva: www.izolashower.com

Nämä jo pienen inflaation kärsineet vintage-julisteet ovat kauniita kuvia, mutta toimivatkohan nuo oikeasti suihkuverhoina? Pienessä pimeässä vessassa?

En ole koskaan ollut mikään Las Vegas -intoilija, mutta tämä on aika päheä suihkuverho:

Kuva: www.izolashower.com.

Olen jo pitkään katsellut tätä suihkuverhoa sillä silmällä. Ja tämä oli uusi tuttavuus, mutta aijai! Tropiikki Pohjolassa! (En osannut liittää Marimekon sivuilta kuvia tänne blogiin, siksi linkit.)


Lopulta todennäköisesti päädyn valkoiseen suihkuverhoon à la H&M.

Kuvat: shop.hm.com

Ei näissä mitään vikaa ole, mutta jos kerta voi, niin eikö voisi kokeilla jotakin villimpää?



PS. Tämä turkoosi pöllö sinetöi kohtaloni: on ehkä pakko sisustaa kitsch-kylpyhuone! Harmi kun Urban Outfittersillä on niin kalliit postikulut. Yhteistilaus?

Pöö.

Dream on, dreamer

Haaveilen muutamasta klassikon asemaan nousseesta sisustusesineestä, ja tietenkin nyt, oikeasti oman kodin kynnyksellä, kuume on noussut. Unelmieni kodissa on ainakin Yki Nummen suunnittelema Modern Art -valaisin. Se on niin kaunis! Pelkäisin tosin että hajotan sen. Toisaalta unelmieni kodissa asuisi ehkä myös unelmieni minä, joka ei peruuta ikkunalaudalta alas takapuoli edellä ja kumauta lasivarjostimella varustettua pöytälamppua säpäleiksi.

Kuva: www.tomorrowsantique.com

Siellä olisi myös Tivoli Audion Model One -radio. Kuvittelen kuuntelevani kirkassointisesta radiostani sunnuntaiaamuisin rentoa jazzia samalla kun luen lehtiä ja syön herkullista brunssia. Ehdottomasti croissantteja. (Pöydällä on tietenkin leikkokukkia enkä syö itseäni ähkyyn.)

Kuva: kruunuradio.fi

Antiikkia, antiikkia!

Niin, onko se sitten iän tuomaa, että haluan uuteen kotiini ehdottomasti antiikkikaapin. Tai sitten sisustustrendeissä puhaltavat romanttiset tuulet. Kaapin tarvitsen joka tapauksessa, koska asunnossa on liian vähän säilytystilaa, miksei sitten oikean kaapin. Vaatekaappini saisi olla koristeellinen ja tummaa puuta, vähän niin kuin nämä kaunottaret:

Se saisi nököttää huoneeni nurkassa huokuen eleganssia ja huoletonta tyylikkyyttä, mutta kätkien sisäänsä toivottoman sotku-Iitan vaatekasat. Aivan kuin se olisi ollut suvussa iät ja ajat ja nyt se vain sattuisi asumaan kaupunkikodissa muutaman nykyaikaisen kalusteen kanssa suloisessa riitasoinnussa.

Sydämeni on myös alkanut hiukan sykkiä siroille antiikkisohville. Mutta niistä ehkä myöhemmin.

Peli on vihelletty poikki

Mikä meinaa, että asunnosta, jonka minä ostan, ei voi enää tehdä tarjouksia.

Tänään kävin maksamassa ihka ensimmäisestä asunnostani käsirahan. Muutan yksiööni vasta vajaan kahden kuukauden päästä, mutta mikään ei estä sisustuksen visiointia jo etukäteen. Ehkä se on jopa suotavaa.